Kevättä rinnassa?

Se alkaa olla ohi taas! Kylmät talvipakkaset, metrien nietokset ja pimeä, ahdistava, masentava talvi on kääntynyt kevääksi. Katukuva on täynnä ihmisiä, jotka näyttävät syntyneen uudelleen pitkän talvikuoleman jäljiltä; vanhukset kävelevät käsi kädessä, ihmisillä on hymy kasvoilla ja iloinen pilke silmäkulmissa, joista heijastuvat keväisen auringon mieltä lämmittävät säteet. Motarilla saa ajaa jo sataakahtakymppiä, voi pitää mukavasti ikkunoita auki ja kuunnella Pariisin kevättä tai Bob Marleyta.

Kevät on suomalaiselle mielenterveydelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille perusedellytys. Rankka syksy ja sitäkin pimeämpi ja rankempi talvi ovat takana, ja auringonpaisteen sulattaessa valtavaa lumimassaa tuntuu hyvältä suunnata ajatukset jo tulevaan kesään; sen lämpöön, hiekkarantaan, terassilla istumiseen, pitkiin iltoihin ja kesälomaan. Kevät-termissä on sinänsä todella vahva positiivinen lataus - ihmiset tuntuvat jopa odottavan, että kevään tullen elämä helpottuu ja kaikki ovat onnellisia. Kaikki paitsi kesätyönhakijat, graduaan tai opinnäytetyötään tekevät opiskelijat, työttömät ja eduskuntavaaliehdokkaat, jotka saavat näin keväällä, vaalien alla varoa jokaista sanaansa, askeltaan, parisuhdettaan ja tekstiviestiään.

Yksi hienoimmista asioista keväässä on talven lumien sulaminen. Ulos mentäessä voi katsastella ja kuunnella kun vesi solisee ihanaisesti katukaivoihin, ja vaikkapa napata saappaat jalkaan ja mennä lapsekkaasti pomppimaan vesilätäköihin. Parastahan on tietenkin se, että autolla voi ajaa suurimmista lätäköistä ja kastella naapurin lapset läpimäriksi! On erittäin terapeuttista ja mieltä ylentävää seurata lumien lähtöä päivä päivältä. Ankara talvi todellakin alkaa olla takana, ja kohta pääsee hillumaan kaupungille t-paidassa. (Mikä tuleekin tehtyä joka ikinen vuosi pari viikkoa liian aikaisin, ja silloin saakin katsella auringonpaistetta punkan pohjalta.) On se vaan ihanaa aikaa, tuo kevät!

Ja eiköhän se kevään ylistäminen riitä taas. On tässä keväässä huonotkin puolensa, ja ne pitää mainita viimeiseksi, jotta niin kirjoittajalle kuin lukijallekin jäisi mahdollisimman turhautunut ja onneton olotila. Ensinnäkin, suomalainen ylpeys ei kestä kevätmasennusta, koska ympärillä roihuaa rakkaus, luonto herää talvihorroksestaan ja elämä hymyilee - sosiaaliset paineet ja oletusarvot varastavat mahdollisuuden olla surullinen kevätaikaan. Toiseksi, lumien sulaessa jokainen autoa ajava kansalainen kiroaa talven jälkeensä jättäneitä routavaurioita ja kammottavia reikiä asfaltissa - kiireessä on kovin ikävää joutua painamaan jarrupoljinta, ja jos sitä ei tee, nelipyöräinen vaimohan suorastaan hajoaa käsiin. Eikä naurata. Kolmanneksi; kun kevätaurinko sulattaa lumen, ja lämmittää ilmaa mukavasti, myös pussikaljakausi saa luvan alkaa. Sehän se onkin yksi parhaista kevään tuntomerkeistä; torille, keskustan penkeille, kauppojen kulmille, siltojen alle ja rantapuistoon asettautuneet, valtion peruspäivärahoilla mukavasti kevätauringosta ja Koskenkorvasta nauttien elävät puliukot. Ja ainakin Heinolassa surkuhupaisat, penkeillä nukkuvat höpönassukat ovat jo melkein nähtävyys. Lumien sulaminen tuo katukuvaan myös kesän vitsauksen, kaikkien autoilijoiden ja rauhaa rakastavien ulkoilijoiden viholliset - mopojengit. Pakokaasu haisee ja tehoputket pörisee. Kumma, ettei omina mopoiluaikoina se pärinä häirinnyt yhtään, mutta nyt kun nuoremmat ovat saaneet mopot, niin kyllä ottaa päähän aivan uskomattoman paljon. Ja sitten, vielä oli jotain motkottamista.

Tämä vaatii jo oman kappaleensa. Talvessahan on se mukava puoli, että lumihankeen voi piilottaa kaikenlaista. Kaljatölkkejä, roskia, kenkiä, ilotulitusraketteja... niin, ja tosiaan, mikä siisteintä,  sinne voi helposti kätkeä läjäkaupalla sitä koiranpaskaa. Sitä on hauska sitten keväällä katsella, kun ne lumihanget sulavat ja jalkakäytävät ovat täynnä roskia ja koirankakkapökäleitä. Ja kun kevät kerran on sitä niinsanottua rakkauden aikaa, niin mikäpä sen siistimpää kun vaihtaa ensisuudelma kevätauringon laskiessa, kevätpurojen solistessa - ja menneen talven lumien sulettua esiin tulleiden keväisten koirankakkaläjien ja kotiluolistaan ulos uskaltautuneiden puliukkojen ympäröimänä. Kauneus, kauneus...

Rakkaudentäyteistä, romanttista ja aurinkoista kevättä kaikille!

PS. Olipa upeaa lukea Itä-Hämeestä, että Heinolan Sinilähteellä järjestetään koirankakankeruutalkoot! Kiitos teille, jotka ajattelette.