Sain tiistaina Facebookissa, tuossa minulle niin rakkaassa ja tärkeässä sosiaalisessa keinomiljöössäni viestin, jota en ehkä olisi halunnut saada. Se tuli eräältä sitoutumattomalta vaaliehdokkaalta, ja meni näin: "ootko nukkuvii? anna äänesi mulle ei tästä muuten mitään tuu ja kerro kavereille myös! katsotaan paljonko ääniä tulee", ja ohessa oli linkki ehdokkaan kotisivuille. Ei mitään perusteluja, miksi äänestäisin. Ei mitään houkuttavaa vaalislogania, vaan slogan, joka huutaa: "ÄÄNESTÄ MINUA, JOS ET MUUTA KEKSI, JOS ET YMMÄRRÄ, JOS ET TIEDÄ!" Ensimmäinen ajatukseni oli "öö...mitämiks?", mutta keräsin kiinnostuskiikarieni palasiksi särkyneet linssit lattialta ja päätin katsoa, minkälaisesta ehdokkaasta oli kyse. Kävin kotisivuilla, jotka olivat julkisivultaan melkein yhtä rumat kuin omassa blogissani ja värimaailma oli masentavan harmaa. Sivun yläbannerissa oli kuva myrskypilvistä, ja niiden päällä ehdokkaan nimi ja numero - tiedä sitten, oliko kuvalla oikeasti jotain symbolista tarkoitusta, mutta itseäni se huvitti.
Selasin melko suppeaksi jäänyttä sivua, jonka oikeassa reunassa oli linkkejä vippi- ja pikavippivertailusivuille. Lopulta löysin sen, mitä etsinkin; listan asioista, joita kyseinen ehdokas haluaa ajaa eteenpäin. Asioista, joita hän arvostaa. Lista, jonka perusteella minä äänioikeutettuna päättäisin, olisiko hän ääneni arvoinen. No, oli siellä ihan varmasti asiaakin, lapsiperheiden ja työttömien asemasta ja siitä, että vankeusrangaistukset olisi kärsittävä loppuun saakka. Mutta sitten;
"Moottoripyöräilijänä vastustan moottoripyörien vuosikatsastusta, mutta kannatan vapaampaa rakentamista ns. omavalmistemoottoripyörät!"
"Venäläiset eivät saisi ostaa maata Suomesta! Minunkin vaari oli Suomea puolustamassa!"
"Mopojen maksiminopeus pitäisi nostaa 60km/h. Pysyisivät liikennevirran mukana ja ohitustarve vähenisi."
Ei, kyllä minä valitsen niistä kahdesta ehdokkaasta, jotka olen jo aikaisemmin todennut hyviksi ja luotettaviksi poliitikoiksi, ja jotka ainakin lupaavat ajaa tärkeitä asioita niin ihmisoikeuksien kuin verotuksenkin kannalta. Näitä politiikan kynnyskysymyksiä, kuten mopojen nopeusrajoitukset, on toki tärkeää pohtia, mutta luulen että meidän pahoinvoivassa hyvinvointivaltiossamme on niin aika kuin rahatkin priorisoitava hieman suurempiin kysymyksiin. Etenkin tuo keskimmäinen sitaatti jäi kaivelemaan aika pahasti. Suomesta maita ostavista venäläisistähän on ollut puhetta pitkän aikaa; siitä, kuinka punainen jättiläinen tulee ja syö, hitaasti mutta varmasti - pala palalta, niin että hampaissa narskuu. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että moni, kenen vaari todellakin oli Suomea puolustamassa, ajattelee kuitenkin omalla, 2000-luvun päällään, eikä välttämättä tuomitse kaikkia itänaapureita kommunistikusipäiksi, jotka tulevat ja vievät meiltä kaiken. Eikä siinä mitään - kyllä minä jossain määrin voin ymmärtää huolen näistä asioista, mutta jos perusteluna sille, että venäläiset eivät saisi ostaa Suomesta tonttia ja käydä taloksi, on se, että oma vaari on ollut sodassa Suomen puolella... lätinälöpe kohottaa kulmiaan, huokaisee syvään ja vaikenee. Mielessään ylpeänä omasta isoisästään, joka myös soti Suomen puolesta, mutta silti haaveillen multikulttuurisesta Suomesta, jossa jokaisella yksilöllä olisi itseisarvo, joka määrittyisi ihmisessä itsessään - ei kansassa, jonka edustaja hän (halusi sitä tai ei) on.
Nukkuessaan ihmistä on helppo huijata tai kiusata. Unessa olevan kaverin käden laittaminen vesilasiin, ja hanan valumaan vieressä, voi hänen nukkuessaan aiheuttaa yökastelun. Sehän se kavereita vasta naurattaa. Unenpöpperössä voi myös vastata puhelimeen, luvata jotain, ja sitten unohtaa sen - tietämättä oikeastaan yhtään, mitä tuli sanottua. Suomessa on varmasti paljon niitä, jotka ovat "nukkuvan puolueen jäseniä", koska eivät joko ymmärrä politiikasta mitään, tai eivät osaa valita ehdokasta niin monen joukosta. Jos joku vaaliehdokas laittaa "nukkuvalle" privaatisti viestiä esimerkiksi Facebookissa, joku vähemmän kriittinen voi ajatella; "nythän mulla on ees joku, ketä äänestää - ei tarvi sitäkään enää miettiä..." Ja koska äänestämään kannustetaan, näitäkin tapauksia voi olla useita. Ja kuinka heppoisin perustein; siksi, että joku anoo sinua äänestämään säälistä, jos sinulla ei ole muita varteenotettavia vaihtoehtoja, keille antaisit äänesi. Niin tuskin käy, että kukaan pääsee tällaisella kampanjoinnilla eduskuntaan tai edes kunnanvaltuustoon, mutta jos se riski on olemassa, sikeästi nukkuminen on parempi vaihtoehto kuin puoliunessa tai unenpöpperössä äänestäminen.
Nukkuva, nuku rauhassa. Sitähän sinä haluat tehdä, etkä vaikuttaa. Ja jos kansalaiset sitä tahtovat, sehän on demokratiaa parhaimmillaan!
torstai 14. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Kevättä rinnassa?
Se alkaa olla ohi taas! Kylmät talvipakkaset, metrien nietokset ja pimeä, ahdistava, masentava talvi on kääntynyt kevääksi. Katukuva on täynnä ihmisiä, jotka näyttävät syntyneen uudelleen pitkän talvikuoleman jäljiltä; vanhukset kävelevät käsi kädessä, ihmisillä on hymy kasvoilla ja iloinen pilke silmäkulmissa, joista heijastuvat keväisen auringon mieltä lämmittävät säteet. Motarilla saa ajaa jo sataakahtakymppiä, voi pitää mukavasti ikkunoita auki ja kuunnella Pariisin kevättä tai Bob Marleyta.
Kevät on suomalaiselle mielenterveydelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille perusedellytys. Rankka syksy ja sitäkin pimeämpi ja rankempi talvi ovat takana, ja auringonpaisteen sulattaessa valtavaa lumimassaa tuntuu hyvältä suunnata ajatukset jo tulevaan kesään; sen lämpöön, hiekkarantaan, terassilla istumiseen, pitkiin iltoihin ja kesälomaan. Kevät-termissä on sinänsä todella vahva positiivinen lataus - ihmiset tuntuvat jopa odottavan, että kevään tullen elämä helpottuu ja kaikki ovat onnellisia. Kaikki paitsi kesätyönhakijat, graduaan tai opinnäytetyötään tekevät opiskelijat, työttömät ja eduskuntavaaliehdokkaat, jotka saavat näin keväällä, vaalien alla varoa jokaista sanaansa, askeltaan, parisuhdettaan ja tekstiviestiään.
Yksi hienoimmista asioista keväässä on talven lumien sulaminen. Ulos mentäessä voi katsastella ja kuunnella kun vesi solisee ihanaisesti katukaivoihin, ja vaikkapa napata saappaat jalkaan ja mennä lapsekkaasti pomppimaan vesilätäköihin. Parastahan on tietenkin se, että autolla voi ajaa suurimmista lätäköistä ja kastella naapurin lapset läpimäriksi! On erittäin terapeuttista ja mieltä ylentävää seurata lumien lähtöä päivä päivältä. Ankara talvi todellakin alkaa olla takana, ja kohta pääsee hillumaan kaupungille t-paidassa. (Mikä tuleekin tehtyä joka ikinen vuosi pari viikkoa liian aikaisin, ja silloin saakin katsella auringonpaistetta punkan pohjalta.) On se vaan ihanaa aikaa, tuo kevät!
Ja eiköhän se kevään ylistäminen riitä taas. On tässä keväässä huonotkin puolensa, ja ne pitää mainita viimeiseksi, jotta niin kirjoittajalle kuin lukijallekin jäisi mahdollisimman turhautunut ja onneton olotila. Ensinnäkin, suomalainen ylpeys ei kestä kevätmasennusta, koska ympärillä roihuaa rakkaus, luonto herää talvihorroksestaan ja elämä hymyilee - sosiaaliset paineet ja oletusarvot varastavat mahdollisuuden olla surullinen kevätaikaan. Toiseksi, lumien sulaessa jokainen autoa ajava kansalainen kiroaa talven jälkeensä jättäneitä routavaurioita ja kammottavia reikiä asfaltissa - kiireessä on kovin ikävää joutua painamaan jarrupoljinta, ja jos sitä ei tee, nelipyöräinen vaimohan suorastaan hajoaa käsiin. Eikä naurata. Kolmanneksi; kun kevätaurinko sulattaa lumen, ja lämmittää ilmaa mukavasti, myös pussikaljakausi saa luvan alkaa. Sehän se onkin yksi parhaista kevään tuntomerkeistä; torille, keskustan penkeille, kauppojen kulmille, siltojen alle ja rantapuistoon asettautuneet, valtion peruspäivärahoilla mukavasti kevätauringosta ja Koskenkorvasta nauttien elävät puliukot. Ja ainakin Heinolassa surkuhupaisat, penkeillä nukkuvat höpönassukat ovat jo melkein nähtävyys. Lumien sulaminen tuo katukuvaan myös kesän vitsauksen, kaikkien autoilijoiden ja rauhaa rakastavien ulkoilijoiden viholliset - mopojengit. Pakokaasu haisee ja tehoputket pörisee. Kumma, ettei omina mopoiluaikoina se pärinä häirinnyt yhtään, mutta nyt kun nuoremmat ovat saaneet mopot, niin kyllä ottaa päähän aivan uskomattoman paljon. Ja sitten, vielä oli jotain motkottamista.
Tämä vaatii jo oman kappaleensa. Talvessahan on se mukava puoli, että lumihankeen voi piilottaa kaikenlaista. Kaljatölkkejä, roskia, kenkiä, ilotulitusraketteja... niin, ja tosiaan, mikä siisteintä, sinne voi helposti kätkeä läjäkaupalla sitä koiranpaskaa. Sitä on hauska sitten keväällä katsella, kun ne lumihanget sulavat ja jalkakäytävät ovat täynnä roskia ja koirankakkapökäleitä. Ja kun kevät kerran on sitä niinsanottua rakkauden aikaa, niin mikäpä sen siistimpää kun vaihtaa ensisuudelma kevätauringon laskiessa, kevätpurojen solistessa - ja menneen talven lumien sulettua esiin tulleiden keväisten koirankakkaläjien ja kotiluolistaan ulos uskaltautuneiden puliukkojen ympäröimänä. Kauneus, kauneus...
Rakkaudentäyteistä, romanttista ja aurinkoista kevättä kaikille!
Kevät on suomalaiselle mielenterveydelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille perusedellytys. Rankka syksy ja sitäkin pimeämpi ja rankempi talvi ovat takana, ja auringonpaisteen sulattaessa valtavaa lumimassaa tuntuu hyvältä suunnata ajatukset jo tulevaan kesään; sen lämpöön, hiekkarantaan, terassilla istumiseen, pitkiin iltoihin ja kesälomaan. Kevät-termissä on sinänsä todella vahva positiivinen lataus - ihmiset tuntuvat jopa odottavan, että kevään tullen elämä helpottuu ja kaikki ovat onnellisia. Kaikki paitsi kesätyönhakijat, graduaan tai opinnäytetyötään tekevät opiskelijat, työttömät ja eduskuntavaaliehdokkaat, jotka saavat näin keväällä, vaalien alla varoa jokaista sanaansa, askeltaan, parisuhdettaan ja tekstiviestiään.
Yksi hienoimmista asioista keväässä on talven lumien sulaminen. Ulos mentäessä voi katsastella ja kuunnella kun vesi solisee ihanaisesti katukaivoihin, ja vaikkapa napata saappaat jalkaan ja mennä lapsekkaasti pomppimaan vesilätäköihin. Parastahan on tietenkin se, että autolla voi ajaa suurimmista lätäköistä ja kastella naapurin lapset läpimäriksi! On erittäin terapeuttista ja mieltä ylentävää seurata lumien lähtöä päivä päivältä. Ankara talvi todellakin alkaa olla takana, ja kohta pääsee hillumaan kaupungille t-paidassa. (Mikä tuleekin tehtyä joka ikinen vuosi pari viikkoa liian aikaisin, ja silloin saakin katsella auringonpaistetta punkan pohjalta.) On se vaan ihanaa aikaa, tuo kevät!
Ja eiköhän se kevään ylistäminen riitä taas. On tässä keväässä huonotkin puolensa, ja ne pitää mainita viimeiseksi, jotta niin kirjoittajalle kuin lukijallekin jäisi mahdollisimman turhautunut ja onneton olotila. Ensinnäkin, suomalainen ylpeys ei kestä kevätmasennusta, koska ympärillä roihuaa rakkaus, luonto herää talvihorroksestaan ja elämä hymyilee - sosiaaliset paineet ja oletusarvot varastavat mahdollisuuden olla surullinen kevätaikaan. Toiseksi, lumien sulaessa jokainen autoa ajava kansalainen kiroaa talven jälkeensä jättäneitä routavaurioita ja kammottavia reikiä asfaltissa - kiireessä on kovin ikävää joutua painamaan jarrupoljinta, ja jos sitä ei tee, nelipyöräinen vaimohan suorastaan hajoaa käsiin. Eikä naurata. Kolmanneksi; kun kevätaurinko sulattaa lumen, ja lämmittää ilmaa mukavasti, myös pussikaljakausi saa luvan alkaa. Sehän se onkin yksi parhaista kevään tuntomerkeistä; torille, keskustan penkeille, kauppojen kulmille, siltojen alle ja rantapuistoon asettautuneet, valtion peruspäivärahoilla mukavasti kevätauringosta ja Koskenkorvasta nauttien elävät puliukot. Ja ainakin Heinolassa surkuhupaisat, penkeillä nukkuvat höpönassukat ovat jo melkein nähtävyys. Lumien sulaminen tuo katukuvaan myös kesän vitsauksen, kaikkien autoilijoiden ja rauhaa rakastavien ulkoilijoiden viholliset - mopojengit. Pakokaasu haisee ja tehoputket pörisee. Kumma, ettei omina mopoiluaikoina se pärinä häirinnyt yhtään, mutta nyt kun nuoremmat ovat saaneet mopot, niin kyllä ottaa päähän aivan uskomattoman paljon. Ja sitten, vielä oli jotain motkottamista.
Tämä vaatii jo oman kappaleensa. Talvessahan on se mukava puoli, että lumihankeen voi piilottaa kaikenlaista. Kaljatölkkejä, roskia, kenkiä, ilotulitusraketteja... niin, ja tosiaan, mikä siisteintä, sinne voi helposti kätkeä läjäkaupalla sitä koiranpaskaa. Sitä on hauska sitten keväällä katsella, kun ne lumihanget sulavat ja jalkakäytävät ovat täynnä roskia ja koirankakkapökäleitä. Ja kun kevät kerran on sitä niinsanottua rakkauden aikaa, niin mikäpä sen siistimpää kun vaihtaa ensisuudelma kevätauringon laskiessa, kevätpurojen solistessa - ja menneen talven lumien sulettua esiin tulleiden keväisten koirankakkaläjien ja kotiluolistaan ulos uskaltautuneiden puliukkojen ympäröimänä. Kauneus, kauneus...
Rakkaudentäyteistä, romanttista ja aurinkoista kevättä kaikille!
PS. Olipa upeaa lukea Itä-Hämeestä, että Heinolan Sinilähteellä järjestetään koirankakankeruutalkoot! Kiitos teille, jotka ajattelette.
Tilaa:
Kommentit (Atom)