Syksy tulee, lehdet lakastuu
ja sitten talvi ja alkaa pakastuu
kevät saapuu ja jengi rakastuu
kesä loppuu ja tuntuu ettei koskaan takas tuu
(Merkit - Paleface)
Taakse jäi se kuuluisa pitkä, kuuma kesä. Hiekkarannat, terassilla istumiset, kesälomat (kenelle ne sallittiin), mökkeily, grillailu, saunominen... Suomalaisen kansan henkireikä on tämän vuoden osalta täyttymässä umpeen syyssateilla, lakastuneilla lehdillä sekä silmittömällä raatamisella opiskelun ja töiden lomassa. Päivät lyhenevät, eikä iltakymmeneltäkään voi enää lähteä pelaamaan futista ilta-auringon valaisemalle kentälle. Kesäisin eloisat ja kauniit, veden äärellä sijaitsevat pikkukaupungit alkavat pikkuhiljaa tyhjentyä kesälomalaisistaan, kesämökit voidaan laittaa talviteloille ja puutarhakalusteet autotalliin odottamaan toukokuisia grillikauden avajaisia, ja liikkeiden aukioloajat, ihmisten olemukset ja mielialat voidaan jälleen asettaa talviaikaan. Naks - ensi kesänä saa taas hymyillä. Kansa, joka sai jälleen humaltua kesästä ja sen antimista, on kärsivä kansallista kaamoskrapulaansa jälleen ensi kevääseen saakka. Eikä sekään vielä riitä, että ihmisillä on paha mieli, ja masentaa, on kylmä, sataa vettä, tulee kuraa ja räntää, lehdet putoaa, joutuu haravoimaan etc., vaan iltapäivälehdet mässäilevät otsikoilla: "SUOMALAISET LIHOIVAT KESÄLLÄ!!!". Sekös tästä enää puuttuikaan; kahdeksan tuntia koulussa, ilta töissä, ja kaikki mahdolliset tauot välissä kuntosalilla ja lenkillä. Tervetuloa, syksy.
Jää hyvästi, rakas riippumattoni, ja, ah, nuo kesälaitumilta lempeästi puhaltavat lämpimät tuulet, jotka niin suloisesti kuljettivat pois nuo maallisen kurjuuden murheet ja tuskat.
Oppivelvollisuuttaan suorittavat peruskoululaiset ovat jo viikon ajan puuduttaneet aivojaan ja pakaroitaan opinahjoissaan, ja ylempienkin asteiden tutkinnot jatkuvat lähiviikkoina. Totutusta kesärytmistä on palattava jälleen - intoa täynnä tietenkin, aikaisin heräämisen ja öisten esseidenkirjoittamishetkien ihmeelliseen maailmaan. Kesätöissä olleiden on totuttava siihen, että valitettavasti valtion tarjoamat opintotuet eivät vastaa aivan samanlaista säännöllistä kolehtia kuin tehtaat tai vastaavat kesätyöllistäjät, ja toisaalta saadakseen elää muulla kuin näkkärillä ja mummon marjamehulla täytyy opintojen ohessa tehdä töitä. Mikä tarkoittaa sitä, ettei elintaso pilviä hivele silloinkaan, sillä rahalle ei nukkuessa, koulussa istuessa ja töissä norkoillessa ole käyttöä.Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, silti moni priorisoi säännöllisen rahantulon ja lyhyet yöunet mielenterveytensä ja sosiaalisen elämän edelle. Kun yhteiskunnan asettamat odotukset vaativat menestystä ja ahkeraa raatamista päivät sodassa ja yöt tehtaassa-tyyliin, on selvää, ettei tavallinen pulliainen voi hoitaa kaikkia tärkeitä ihmissuhteitaan ja omaa mielenterveyttään kuudentoista tunnin päivien ohessa. Tämä rahan ja menestyksen rinnalla kärpäsen paskalta näyttävä asia voidaan jättää unholaan - eihän sillä ole yhteiskunnallisessa mittakaavassa mitään merkitystä. Jokainen ihmisolento kun nähdään valtion pelinappulana, joka opiskelee itsestään varsinaisen rahanpainokoneen, josta sitten työelämässä solkenaan nyhtää sitä valuuttaa, että on kykeneväinen maksamaan mahdollisimman paljon veroja, jotta saadaan päättäjille torkkupeittoja ja tohveleita. Suomalaisten masennus- ja burn out-tilastot ovat pilvissä, mielenterveys nollassa ja kulttuuri sisäänpäinsuuntautunut, ylpeä ja äärettömän itsepäinen. Ja silti, jokaisen länsimaissa tapahtuneen ampumavälikohtauksen jälkeen aletaan miettiä mahdollisia tiukennuksia aselakiin. Perinteisissä haulikkoavioliitoissakaan vika ei missään nimessä ole mielenterveydessä, vaan aselaissa. Suomalaisessa, ylpeässä, kauniissa kansassa ei piile mielenterveysongelmia, vaan epäkohtien on oltava jossain muualla. Eihän Seppo Rädynkään putoaminen keihäänheiton MM-finaalista ollut heittokädestä kiinni, sillä: "Saksa on paska maa!" No, punnitkoon kukin tavallansa.
Kun ahkerat opiskelijat puuduttavat itsensä hengiltä töissä ja koulussa ahertaessa, työttömät juovat itsensä pesusieniksi työttömyyskorvauksilla. Sillä se kansanmielenterveys kohenee! Kesällä tuurauksia tehneet pitkäaikaistyöttömät palaavat taas työkkärin ovelle norkoilemaan, ja hakemaan korvauksia kansaneläkelaitokselta. Jotta saa jostain sitä valuuttaa, jolla voi avata sen kossulekan, jolla jaksaa taas seuraavaan päivään, josta tulee - usko tai älä, ihan samanlainen. Miksi? Koska; minä, ylväs, suomalainen pitkäaikaistyötön, joka koulutin itseni data- tai merkonomiksi muutama vuosi sitten, jotta saisin edes jotain rahaa valtiolta, koska lopetin vanhan duunini, joka ei kiinnostanut, en suostu menemään kaupan kassalle, Ärrälle, huoltoasemalle, siivoustöihin tai McDonaldsiin. Suomessa kannustetaan yrittäjyyteen, mutta vähätuloisimmat työt jätetään muille. Eihän Mäkkärin kassalla kehtaa olla töissä, koska ei se ole hyvien ihmisten vaan maahanmuuttajien ja kesätyöläisten hommaa. Yrittäjyys kun on suomalaisten valttikortti, ja yritteliäisyys rosvosektorilla.
Kyllä ne asiat ovat taas muuttuneet vallan surkeiksi kesän muuttuessa syksyyn. Eihän kesällä viitsinyt edes kirjoittaa mistään, koska ei ollut mitään suurempaa purnattavaa. Suomalaisena miehenä en viitsi herkistellä iloisista asioista, en romanttisista kesäilloista enkä ihanista puistopiknikeistä. Eihän niissä ole mitään provosoivaa. Juhannuksen jälkeen mietin, että olisikohan pitänyt kirjoitella jotain tyhjänpäiväistä iloista liirumlaarumia yöttömästä yöstä tai hyvistä grilliruuista ja ihanista ihmisistä, mutta sekunnin pohdittuani ymmärsin, ettei niissä ole mitään kirjoittamista. Ei niistä saa mitään irti. Liian kesäistä, liian iloista, liian vaikeeta. Niin, että, on se kesäkin oikeastaan aika syvältä.
Oikein sateista ja tragikoomista alkusyksyä Suomen kansalle, ja työn iloa kaikille opiskelijoille ja työtätekeville, ja niitä yhdisteleville!
