OBS! Sarkasmia haistettavissa.
Vätys on ihmeellinen olento. Katsomatta ikään, sukupuoleen, siviilisäätyyn tai seksuaaliseen suuntautumiseen (paitsi heteroseksuaalit), kuka tahansa voi olla vätys. Oikeastaan jokainen työtön, eläkeläinen, alle kouluikäinen lapsi, tai välivuottaan pitävä nuori ovat vätyksiä. Suomeksi sanottuna sellainen ihminen, joka syystä tai toisesta ei ole korttansa kantanut hyperavaruusyhteiskunnan muurahaispesään, eikä nuollut suuren ja mahtavan muurahaiskuningattaren takapuolta, on vätys. Opiskelija, joka ei tee opintojensa ohella vähintään 30 viikkotuntia ilta- ja viikonlopputöitä, on vätys, ja äärimmäisen syvältä anuksesta. Jokainen pitkäaikaistyötön, ja jokainen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva on vätys. Erityisesti ne, jotka haluaisivat työkyvyttömyyseläkkeelle, koska eivät terveydellisistä syistä pysty todellakaan töitä tekemään, mutta kaikkien rakastama Kansaneläkelaitos ei sitä hyväksy, ovat vätyksiä. Kotiäitiys on vätyssynneistä pahin; herrajumala, miten joku voi viettää perheensä ja lastensa kanssa aikaa kotona, ja hoitaa lähimmäisilleen kodin omistamalla aikaa sen rakentamiseen ja ylläpitämiseen, ja ehkä jopa nauttia itselleen lähelle suoduista ihmisistä, kun pitäisi tehdä töitä? Ja vieläpä yhteiskunnan avustuksilla! Epävätysmäinen toimintatapa olisi seuraava; vastasynnyttänyt äiti ampaisisi suoraan synnytysosastolta töihin, ja lapsi synnytyssalista päiväkotiin. Jos äiti töidensä lomasta ehtisi, lapsen voisi muutamaksi tunniksi viikossa ottaa kotiinkin! Sitä vartenhan ne päiväkodit on, että siellä lapsi kasvatetaan ja opetetaan elämään ja rakastamaan - ja onhan se hyvä, että lapselle tulee jo taaperoiässä selväksi, että työnteko on elämän prioriteetti yksi.
Päiväkodista lapsi pomppaisi esikoulun yli suoraan kolmannelle luokalle, sillä hän olisi saanut päiväkodissa päivittäin kahdeksan tuntia opetusta ala-asteen asioista ja osaisi ne etukäteen. Viidenneltä luokalta hänet voitaisiin jo etevyytensä takia heittää suoraan yläasteelle, josta sitten lukioon, tai tarkemmin sanottuna kolmoistutkinnolle, jonka hän suorittaisi puolessatoistavuodessa lauleskellen gaudeamus igituria noin neljäntoista vanhana - ylioppilaana ja ammattipätevänä nuorukaisena. Korkeamman asteen tutkinnot menisivät normaalisti parissa vuodessa tehden samalla töitä opiskelun ohella parikymmentä tuntia viikossa, jotta olisi valmistuessaan jo pääomaa oman firman perustamista varten. Ja koska oman firman pyörittäminen, kuten työnteko yleensäkin, on elämän tarkoitus, ja joka päivä uskomattoman hauskaa touhua, ensi kerran voi hyvin lomailla sitten eläkkeellä, joka ennusteiden mukaan olisi ehkä siinä kasikymppisenä. Eläkkeellä olisi myös aikaa ottaa yhteys omiin lapsiin, jotka kaksikuukautisina lähtivät päiväkotiin ja sieltä jonnekin muualle kasvatettaviksi.
Tekee pahaa katsoa vierestä, kun on niitä nuoria, jotka viettävät välivuoden esimerkiksi lukion jälkeen. Nämä nuorethan putoavat pahemman kerran oravanpyörästä ja menestyksen ja kunnian kelkasta! Kun muut raatavat ensin asepalveluksen pois alta, sitten yliopistossa kandin vuodessa ja maisterin kolmessa vuodessa, sitten tohtoriksi, poliitikoksi ja sitä kautta koko kansan vihaamaksi kusipääksi, niin joku vastuuton vätys makaa Kaakkois-Aasian rannikolla nauttien elämästä ja rauhassa miettien, mitä todella haluaa. Eihän se ole reilua, eikä siinä ole mitään järkeä. On naurettavaa, että nämä nuoret Xboxin pyörittäjät, viinaanmenevät ja äärimmäisen hölmöt nuorukaiset kuvittelevat voivansa tehdä edes jossain asiassa sitä, mikä heistä tuntuu hyvältä kuuntelematta ensin tämän yhteiskunnan toiveita, oletuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä. Sen sijaan, että he tekisivät töitä hyvällä palkalla paikallisessa parkettitehtaassa, he päättävät ottaa lennot spontaanisti Aasiaan, tehdä siellä töitä elättääkseen itsensä ja nauttiakseen elämästä. Tai vaihtoehtoisesti lähteä Etelä-Amerikkaan vapaaehtoistöihin auttamaan niitä, jotka oikeasti apua tarvitsevat. He päättävät näyttää, että on muitakin vaihtoehtoja, päättävät tehdä sen, mikä itsestä tuntuu hyvältä. He asettavat elämyksellisyyden ensimmäiseksi prioriteetiksi ja kokevat palkitsemista hieman toisella tavalla, kun burn outtiin itsensä ajanut, kunnon tukun rahaa saavuttanut yksityisyrittäjä. He päättävät antaa itselleen aikaa miettiä, mitä haluavat elämällään tehdä. Ja tulevat sieltä ehkä takaisin kotiin, ja jatkavat siitä mihin jäivät, tai kokeilevat jotain aivan muuta.
Ja se jos jokin on väärin. Teljettäköön kaikki vätykset pakkotöihin Ahvenanmaalle!
Aamen.
